Julkaistu Aamulehdessä 8.7. otsikolla "Energia on vieläkin liian halpaa".
Sauli Ruohonen otti kantaa (AL 6.7.) ilmastontonmuutosta hillitseviä toimia vastaan. Tilalle Ruohonen tarjoaisi lähinnä tutkimusta ja tuotekehittelyä. Tämänkaltainen toiminta ei kuitenkaan pelasta planeettaamme ilmastoa.
Toisin kuin usein luullaan, suuri osa ilmastokriisin pysäyttämiseksi tarvittavasta teknologiasta on jo keksitty. Kyse tällä hetkellä on siitä, miten uudet vihreät ratkaisut sataisiin otettua käyttöön nopeasti. Miksi Suomessa esimerkiksi ei rakenneta pelkästään matalaenergiataloja? Syy ei todellakaan ole siinä, ettei teknologiaa olisi olemassa vaan energia on ilmeisesti vieläkin liian halpaa, koska ihmiset ovat sitä valmiita tuhlaamaan. Vaikka pumppaisimme miljardeja rakennusteollisuuden tuotekehittelyyn, on melkein varmaa, että matalaenergiarakentaminen maksaisi aina hiukan enemmän kuin energiaa tuhlaava rakentaminen. Oikea ratkaisu ovatkin juuri Ruohosen kirjoituksessaan kammoksumat pakkokeinot: lait, direktiivit ja määräykset. Rakennusmääräyksiä on tiukennettava ja rakentamista ohjattava veroilla ilmastoystävällisempään suuntaan. Käytännön kokemukset tietenkin tukevat myös tutkimusta ja tuotekehittelyä.
Tärkeintä on kuitenkin tosiasioiden kohtaaminen: Hallitsematon ilmastonmuutos on paljon lähempänä kuin moni tuntuu uskovan. Meillä on vain hetki aika toimia. Ihmiskunnan tämänhetkinen ainoa puolustus pohjaa päästökauppaan. Päästöjä vähennetään länsimaissa siellä, missä päästöjen vähentäminen on halvinta. Järjestelmä on ekonomistien mieleen, sillä järkevästä toiminnasta palkitaan ja ilmaston vahingoittamisesta rangaistaan, eli saastuttaja maksaa ja toimintaansa puhdistava rikastuu. Jos siis tamperelainen yrittäjä keksii tavan puolittaa terästeollisuuden päästöt, tamperelainen yrittäjä saa varmasti keksinnöstään korvauksen.
Kirjoittaja haukkuu monta asiaa ja ei voi aivan täysin välttääosumiakaan. Autojen biopolttoaineet eivät missään vaiheessa saaneet tiedeyhteisöä taakseen varmasti hyvänä keinona vähentää päästöjä. EU:n ja Yhdysvaltojen biopolttoainepolitiikka on lähinnä perustunut maatalouden etuihin, eikä ole juuri tekemissä päästöjen minimoinnin kanssa. Biopolttoainekiintiöistä olisikin syytä luopua. Jos uudet polttoaineet ovat oikeasti ympäristöä ja polttoainetta säästäviä, tulee niistä järkevien ympäristöverojen ja päästökaupan myötä täysin kannattavaa bisnestä. Ennen tätä niiden yksipuolinen tukeminen on hyvin haitallista.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa eletään historiallisia hetkiä. Nykypäivänä elävillä ihmisillä on aivan uudenlainen vastuu ympäristöstään siksi, että tiedämme aiheuttamme tuhot muille eliöille, ilmastolle ja itsellemme. Historiallisina hetkinä on usein helpompi piiloutua kuin toimia etujoukoissa. Nytkin olisi helppoa kirjoittajan tapaan väittää enemmistön olevan itsekkäitä muista viisveisaavia olentoja. Itsekkäiden ihmisten takana piilottelemalla ei tätä ongelmaa kuitenkaan ratkaista. Kun länsimaat kantavat vastuunsa ja näyttävät tietä, seuraavat vaurastuvat intialaiset ja kiinalaisetkin.
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen lähtee toimistamme. Viivyttely on vaarallista ihmisille ja luonnolle. Jopa ahneen ihmisen olisi aika herätä: ilmaston vahingoittaminen vahingoittaa tutkitusti myös talouttamme.
Heikki Sairanen
puheenjohtaja
Tampereen vihreät teekkarit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Osallistuin myös kyseiseen keskusteluun kahdella kirjoituksella. Tässä ne suurinpiirtein julkaistussa muodossa:
Ydinvoiman kannatus uskonnollista laatua
Sauli Ruohonen ihmettelee teekkareiden laskutaitoa (AL 9.7) ja syyttää vihreitä liturgisesta asenteesta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Uskonnolliset vertauskuvat sopivat mielestäni paremmin kuitenkin hänen äärimmäiseen luottamukseensa ydinvoimaan. Ruohosen mielestä Suomen tulisi kahlita huoltovarmuutensa tuontiuraaniin, pistää sormet ristiin ja toivoa, että tieto ydinjätteiden sijoituspaikasta säilyy yli tuhansien vuosien. Teekkarina en olisi tästä aivan niin varma.
Ruohosen vesivoimakommenttia lukiessa ei voi kuin äimistellä sitä, kuinka hän kehtaa vakavalla naamalla kirjoittaa, että vesivoima "ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia". Kairaa Lapissa kenties riittää, vaan kuinka monta valjastamatonta koskea on jäljellä? Ovatko Natura-alueet ja koskiensuojelulaki vain EU:n ja päättäjien haihattelua? Vuotoksen tai Kollajan tuottama lisäsähkö ei olisi niiden koko vaikutuspiiriin kuuluvan luonnon uhraamisen arvoista, varsinkin kun jo olemassa olevien laitosten tehostamisella saadaan lisättyä huomattavasti enemmän vihreidenkin arvostamaa puhdasta vesivoimaa.
Lopuksi kaipaisin Ruohoselta vastausta siihen, miten vesivoiman tehostaminen, tuulivoiman lisääminen kannattaville alueille, toisen sukupolven biopolttoaineet ja matalaenergiatalot johtavat "talouden romahtamiseen ja luonnonvarojen silmittömään tuhlaukseen". Tarve käyttää sanaa "Neuvostoliitto" retorisena keinona kuvaa hyvin, kuinka vakaa tiedollinen pohja kirjoituksella on.
Tuulivoiman kritiikki tuulesta temmattua
Heikki Saarikko ottaa osaa tuulivoiman leimaamiseen taloutemme romahduttajaksi (AL 17.7). En tiedä kuulunko kirjoittajan mainitsemiin "vihertäviin idealisteihin" - ylipäänsä sana idealisti sopii paremmin yhden ratkaisun varaan vannoviin ydinvoimafanaatikkoihin - mutta näen aiheelliseksi vääntää takaisin muutamia Saarikon oikomia mutkia.
Suurten tuotantolaitosten kustannuksia ei voi ekstrapoloida hyvin pienien, lähinnä koelaitoksina toimivien tuulipuistojen kustannuksista. Ylipäänsä tuulivoiman rakennuskustannuksia tupakkiaskin kanteen laskeskelemalla saa helposti suurelta kuulostavia lukuja. Hyödyllisempää on tarkastella tuotetun sähkön hintaa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi tuulisähkön tuotantokustannuksiksi Suomessa 45-65 euroa/MWh. Nordpool-sähkömarkkinoilla päivän hinta on 45 euroa/MWh. Vuoden 2010 futuurit liikkuvat 60 euron tietämillä. Sähkön kuluttajien, ei siis veronmaksajien, maksettavaksi koituvat syöttötariffit eivät olisi missään tapauksessa Saarikon pelkäämä "pohjaton kaivo".
Tuulivoiman rakentamisen kuluista osa palautuu valtion kassaan myös
verotuloina. Huomattava osa maailman tuulivoimatekniikasta on suomalaista tekniikkaa, toisin kuin ranskalaisen yhtiön puolalaisilla
työntekijöillä rakennuttaman, silti kotimaiseksi väitetyn ydinvoimalan.
Kotimaan sisällä pysyvät rakennuskustannukset lisäävät työllisyyttä, parantavat suomalaisten tuulivoimayhtiöiden kannattavuutta ja kartuttavat näin yhteistä veropohjaa. Teknologiateollisuus ei ole turhaan korostanut viennin menestyksen ja kotimarkkinoiden välistä yhteyttä. Erityisen tärkeää kotimainen kysyntä on tuulivoima-alan alihankkijoille, sillä tuulivoimalatkin kannattaa tulevaisuudessa rakentaa siellä, missä markkinat ovat. Tuulivoima ei ole uhka kansantaloudellemme, päinvastoin. Sen käyttämättä jättäminen johtaa suurten mahdollisuuksien hukkaamiseen.
Lähetä kommentti